Selkälokki (Larus fuscus)
Suomessa pesii kuusi lokkilajia; pikku-, harmaa-, nauru-, kala-, selkä- ja merilokki. Selkälokkia sanotaan maailman suomalaisimmaksi linnuksi; fuscus-alalajin maailmankannasta noin kolmannes pesii Suomessa. Suomen pesimäkannan nimialalajilla (Larus fuscus fuscus) on erityisen tumma selkä. Usein lokkeja karsastetaan, koska niitä pidetään röyhkeinä, meluisina ja päällekäyvinä. Selkälokki on kuitenkin muihin lokkilajeihin verrattuna hillitty ja varovainen. Laji on pitkän matkan muuttaja ja talvehtii Afrikan trooppisissa osissa.
Selkälokin levinneisyys kattaa lähes koko Suomen. Laji on taantunut viime vuosikymmeninä voimakkaasti ja se onkin luokiteltu erittäin uhanalaiseksi. Tutkimukset ovat osoittaneet, että yksi taantumisen syy on erityisesti talvehtimisalueen ympäristömyrkyt. Ne aiheuttavat ongelmia esimerkiksi selkälokkien lisääntymiskäyttäytymisessä. Myös Suomen luontoon kuulumattomat pienpedot minkki ja supikoira ovat uhka. Yksi pienpeto saattaa tuhota jopa kymmenien lintujen yhdyskunnan. Myös merikotkien kasvanut kanta näyttää paikoin koituneen selkälokkiyhdyskuntien kohtaloksi.
Selkälokin lukumääräksi Suomessa arvioidaan noin 7 000 paria. Lajin levinneisyys on keskittynyt merialueille sekä Keski-Suomen suurimmille sisävesialueille.
Kuvat: Jouko & Kauko Tykkyläinen
VAIKUTA
Vältä rantautumista lokkiluodoille. Selkälokkien suosimia pesäpaikkoja ovat kallioiset, puuttomat tai vähäpuustoiset saaret ja luodot, joilla pesii tyypillisesti myös kalalokkeja. Vaikka näin heinäkuun alkupäivinä poikaset alkavatkin jo olla lentokykyisiä, tukeutuvat ne vielä kotikallioiden suojapaikkoihin ja häiriintyvät herkästi.
Piditkö vinkistä?
Edistetään yhdessä ympäristötietoutta ja toimia upean, monimuotoisen ja puhtaan luontomme ylläpitämiseksi. Jaa artikkeli, sekä omat ympäristötekosi somessa.
Saatamme jakaa julkaisusi, lisää tekstiin mukaan @saimaarium