Alussa oli jää. Se kohosi Suomen alueella noin kilometrin korkuisena jäätikkönä, jonka eteneminen ja vetäytyminen ruhjoi ja painoi maankuorta siirrellen samalla valtavia maa- ja kivimassoja. Tämä tapahtui maapallon historian viimeisimmän jäätiköitymiskauden, Veikselin aikana noin 115 000 vuotta sitten. Kului lähes satatuhatta vuotta ennen kuin Veiksel alkoi lähetä loppuaan maapallon akselikulman ja kiertoradan soikeuden muuttuessa. Lämpösäteily Pohjolaan lisääntyi vähitellen ja mannerjää alkoi sulaa. Eteläisen Suomen rannikkoa alkoi paljastua jäämassojen alta noin 12 000 vuotta sitten. Jäätikön vetäytyminen kuitenkin hidastui välillä satoja vuosia kestäneiden kylmenemisjaksojen ajaksi. Silloin syntyivät Salpausselät.
Jään jälkeen tuli järvi. Aluksi se oli jääjärvi, tuhansien neliökilometrien laajuinen allas kylmää vettä, joka velloi luoteen ja etelän välillä muuttuvilla laskureiteillään nousten ja laskien kymmeniä metrejä vuosituhansien saatossa. Näin kauas ei ihmismuisti ulotu. Järvissämme on säilynyt luonnon muistijälkiä jääkauden jälkeisistä ajoista. Ne ovat hautautuneet syvälle järvien pohjakerrostumiin, sedimentteihin. Vanhimmat ovat fossiilisia, kuolleita eliöjäänteitä, kuten piilevien kuoria ja surviaissääsken toukkien kitiinisiä pääkapseleita. Eläviäkin muistijälkiä löytyy. Suurjärvemme vaalivat syvissä vesissään eliölajeja, joiden perinnöllinen informaatio on siirtynyt sukupolvelta toiselle tuhansien vuosien ajan omaleimaisina nukleiinihappoketjuina, biologisena muistumana jääkauden loppuvaiheista. Näitä lajeja kutsutaan jääkauden relikteiksi eli jäänteiksi. Niitä ovat esimerkiksi saimaannorppa, Saimaan järvilohi, saimaannieriä, härkäsimppu ja jättikatka. Järvet arkistoivat myös maalla tapahtuneita muutoksia. Esimerkiksi erilaisten kasvilajien siitepölyhiukkasten runsauden vaihtelu järvien pohjakerrostumissa kertoo ilmaston muutoksista.
Kuvat: Saimaa-pallo/Mikko Suonio ja Kortenorppa/Juha Taskinen
Jos järvet ovat varastoineet muistitietoa jääkauden vaiheista, kertovat ne hämmästyttävän tarkasti myös muutoksista, joita ihmisen toiminta on aiheuttanut maa- ja vesiympäristössä. Saimaa, Päijänne, Näsijärvi ja monet muut syvät suurjärvemme ovat jääkauden myöhäisvaiheen lapsia. Niiden kehitykseen alkoi ihminen vaikuttaa geologisen historian näkökulmasta vasta äskettäin. Ihmisen muisti on järven muistijälkiin verrattuna lyhyt. Silti sukupolvien mittaan kertynyttä muistitietoa ei sovi mitätöidä. Moni suomalainen on järven lapsi. Järvien rannoilla varttuneet ihmiset muistavat ja tietävät järvistämme enemmän kuin voimme arvatakaan. Vanhuksemme muistavat tarkasti paikkaan ja aikaan liittyviä kaukaisiakin hetkiä järvellä, sen rannoilla ja kala-apajilla. He myös muistavat joko itse tai perimätietona välitettyjen kertomusten muodossa millaisia muutoksia järvessä on tapahtunut. Ranta-asukkaat osaavat usein kytkeä nämä muutokset alueensa ympäristössä tapahtuneisiin muutoksiin.
Se mitä tapahtuu maalle, tapahtuu järville, intiaanipäällikkö Seattlen lausahdusta mukaillen. Järvet ovat kiinteässä vuorovaikutussuhteessa maaympäristön kanssa. Ranta-asukkaiden ja mökkiläisten huoli järvien tilan heikkenemisestä on synnyttänyt maahamme lukemattomia järvien suojeluyhdistyksiä ja kansalaisliikkeitä. Huoli on suuri etenkin monen kirkasvetisen järven muuttumisesta ruskeavetisemmäksi, ruovikoituneemmaksi, liettyneemmäksi ja leväisemmäksi. Vielä 30-40 vuotta sitten huomio kiinnittyi teollisuuden ja asutuskeskusten jätevesien pilaavaan vaikutukseen. Kun lainsäädäntö on saanut nämä päästöt verrattain hyvin kuriin, on metsien, soiden ja peltojen käytöstä aiheutuva kuormitus monissa järvissämme nykyisin suurin huolenaihe.
Kehityksen suuntaa voidaan muuttaa. Järvien tilaa voidaan parantaa. Rehevöityneet tai oireilevat järvemme voivat toipua jos löydämme vesienhoitoon sopivia keinoja ja tahtoa niiden toteuttamiseksi. Mutta olemmeko mahdottoman äärellä nyt, kun ilmastonmuutos on jo täällä?
Osallistu!
Tule mukaan järvi-iltaan, striimattuun EKOLIVE-tapahtumaan 15.12. klo 18-19.30.
Tilaisuudessa Suomen ympäristökeskuksen johtava tutkija, SAIMAARIUMin tutkimusprofessori Kari-Matti Vuori sekä Ekokumppanien asiantuntija Olli Vakkala vievät meidät aikamatkalle järviemme ekologiaan ja vesiensuojelun menestystarinoihin. Illan aikana sukelletaan järviluonnon salaisuuksiin ja visioidaan keinoja suojella vesiämme muuttuvassa ilmastossa. Linkki livelähetykseen julkaistaan tapahtuman facebook-sivulla joulukuun alussa.
Piditkö vinkistä?
Edistetään yhdessä ympäristötietoutta ja toimia upean, monimuotoisen ja puhtaan luontomme ylläpitämiseksi. Jaa artikkeli, sekä omat ympäristötekosi somessa.
Saatamme jakaa julkaisusi, lisää tekstiin mukaan @saimaarium